Kuulumisia
Onneksi käytännöntunneille pääsemme koulun klinikalle pienryhmissä, mutta itsellä on kyllä pieni huoli siitä, että onkohan sitä ihan uuno kun työharjoittelu alkaa. Siitä täytyy ottaa sitten kaikki irti tuplatehokkaasti.
Olen tosi onnellinen, että olen löytänyt niin hyvin itselleni sopivan ratsastuksenopettajan ja opetustyylin. Pyrin käymään Miran (kts.aiempi postaus "back to basics") tunneilla pari kertaa kuussa. Tuntuu, että sekin helpottaa turhan jännityksen poistumiseen. Asiaan auttaa myös kiltit ja mahtavat hevoset, joiden kyydissä on turvallinen olo.
Sissi niin ihana ja kiltti poni, että se on auttanut tosi paljon jännitykseen ja tuonut lisää itsevarmuutta ratsastajana. On ihanaa, että voi harrastaa sitä mitä rakastaa, ilman että tarvitsee jännittää. Olen aina kadehtinut niitä, jotka ovat niin rohkeita, että voivat maastoilla ilman satulaa ja nyt uskallan itsekin 😍 jopa ilman suitsia, riimulla. Ja itseasiassa päätin, etten satulaa enää Sissi-ponin selkään laitakkaan ennen sen varsomista, kun sen varsamasu varmasti tekee minun painollani epämukavamman tunteen ja selkäkin on muuttunut. Jossain vaiheessa voidaan siirtyä pelkkään maasta työskentelyyn, antaa kevyempien tyttöjen hoitaa ratsastukset 😅
Suuret kiitokset elämyksen järjestämisestä Tervarinteen tallille, Jyväskylään ❤️❤️❤️
