Hyvää uutta vuotta 2023

01.01.2023

Hei taas pitkästä aikaa! Vedetäämpä alkuun vähän viime vuotta nippuun :)

Valmistuin tosiaan klinikkaeläinhoitajaksi vuosi sitten helmikuussa ja alku alalla oli aika vaikea. Ensimmäisen työpaikkani kanssa asiat eivät todellakaan menneet, niinkuin olin toivonut, mutta kokemusta rikkaampana jatketaan eteenpäin tästäkin. Keväästä syksyyn työskentelin myyjänä Mustissa ja Mirrissa Loimaalla ja Forssassa. Työsopimus oli määräaikainen ja sen päätyttyä tein taas vuoroja Loimaalla Rovio Vetissa, jossa olen ollut aiemmin harjoittelijana. Siellä olen jatkanut tähän asti ja toivottavasti saan jatkaa pitkään vielä tästä eteenpäinkin :) Työvuoroja on nyt ainakin loppuvuonna ollut aika vähän, mutta olen ihminen, joka nauttii myös kotona olosta, ja sitä olen nyt saanut toteuttaa :D

Eläinkatraassa on tapahtunut aika isoja muutoksia sitten viime blogipäivityksen. Pikkukoiramme Cuga loukkaantui yllättäen vakavasti koirien välisessä yhteenotossa. Sen suu vaurioitui pahasti, ja edessä olisi ollut niin pitkä ja epävarma toipuminen useine leikkauksineen, että meille ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi jäi päästää pikkuinen kivuistaan. Päivä oli todella surullinen, olin varma, että Kuukkeli olisi se, joka on pisimpään meidän laumassa. Onneksi sain Cugan lempieläinlääkärin saattelemaan hänet viimeiselle matkalleen ja hän sai nukkua rauhassa silityksiin.

Kovin jäi tyhjä kolo Kuukkelin paikalle, kun monen lempi-puuhkahäntä lähti, ja sattumalta facebookissa feediini osui opaskoiratoiminnan mainos, jossa etsittiin uusia vapaaehtoisia perheitä pennuille. Olen nähnyt mainoksen ennenkin, ja miettinyt, että se voisi toimia meillä. Laitoin sähköpostia ja juttelin puolisoni kanssa, ja niinpä homma olikin yhtäkkiä sovittuna! Muutaman viikon päästä meille muutti ihana Telma.

Telma tuli Kuopiosta, ja on Suomen Opaskoirakoulun tuleva opaskoira, joka nyt siis kasvaa meillä, oppien tavallista kotielämää noin 1,5vuotiaaksi. Tämän jälkeen hänellä on terveystuksimukset ja soveltuvuuskokeet, jossa sitten lopullisesti punnitaan hänen valmiutensa opaskoiran tehtäviin. Vasta kun näistä on päästy hyväksytysti läpi, alkaa varsinainen opaskoulutus. Eli meidän tehtävänämme on ainoastaan sosialistaa, totuttaa ja näyttää hänelle ihan normaalia perhe-elämää. Tämä on siis vapaaehtoistoimintaa ja sopii tosi hyvin meidän tilanteeseemme, kun ei ole nyt varaa hankkia, eikä ehkä edes halua juuri nyt päättää sitoutumisesta seuraaviksi n. 15vuodeksi uuteen koiraan.

Telmasta ja opaskoiratoiminnasta voisin kertoa vielä paljon lisää. Ehkä sille sitten kokonaan oma postaus. Mennään kuitenkin seuraavaan muutokseen.

Cuga ei valitettavasti ollut ainoa, joka poistui kolmikosta, vaan myös kymmenvuotias Dana nukutettiin ikiuneen alkutalvesta.

Danan kanssa olin jo pitkään ajatellut ns.elvytyskieltoa, eli jos jotain isompaa tulee, niin sen kanssa en ala tekemään mitään isoja juttuja.

Dana oli syntyessään vahinkopentu, jonka (vanhempi) veli on myös sen isä. Sillä oli synnynnäinen silmien kehityshäiriö ja mahdolliset jotain muutakin, mikä vaikutti jonkin verran sen käytökseen ongelmallisesti, mutta näistä sisäisistä jutuista ei ollut varmuutta. Se muutti minulle 3vuotiaana kaveriksi Marselle.

Nyt sille tuli raju pissatulehdus ja kohdusta löytyi kystia, joka olisi tarkoittanut pian uutta eläinlääkärikäyntiä ja leikkausta, mikäli eutanasiaa ei olisi tehty. Nyt kuitenkin päädyin siihen ja koen sen olleen oikea ratkaisu tuon ikäisen koiran kanssa.

Hyvää matkaa Cuga ja Dana,

Nähdään toisella puolella ❤️

Elämä jatkuu isoista menetyksistä huolimatta, ja meidän päivät täyttyy pennun touhuista ja muusta arjesta.

Mitä tuokaan uusi vuosi eteen, se nähdään myöhemmin.

Hyvää alkanutta vuotta 2023